Mistä muodostuvat arjen pienet ilot?

Vaikkapa appelsiinikiisselistä, jonka päälle onkin pyöräytetty vanilijakiisselisydän.
– tässähän on sydän, joku hoksaa ja he hymyilevät… Raskiiko sitä syödä?

Tai katsotaan yhdessä ohjelmaa ja syödään jotain extraa, jotain vähän parempaa…Tai kosketetaan kevyesti olkapäätä, katsotaan silmiin ja hymyillään. Puhutellaan nimeltä.

– ai sinäkö tunnet minut!

Tai katsellaan kuvia. Ja he kertovat, mitä niissä on.

– tuo on sikuria, tuo oli entisajan pyykkipulveria. Nuo on karstat. Tuo on, mikä se nyt olikaan…. Sen lehdet havisee kovasti tuulessa, se on se se se… Haapa. En meinannut muistaa…

Aivan pienistä iloista se koostuu, tavallinen arki. Siihen ei tarvita suurta näyttämöä.