Kodalla kerran taas…

Ei lopu juttu tällä sakilla…

– Missä se sinä oot ollu?
– Ai minäkö, no osastolla 2
– Missä se semmonen osasto on?
– En minä tiiä, tiiäkkö sinä
– Voisiko meistä joku ottaa kuvan lehteen? Ja tehä jutun…
– No mitä sinä kertoisit siihen haastatteluun.?
– Ainakin sen että tämä on minun isän rakentama kota. Se on tuon tulisijankin muurannu…
– Mitä sinä tuijjotat?
– No ko minä oon rakastunu sinuun
– Jaa, no ole vain…

Sitten alkoivat meidän ikäimmeiset tehdä sanamuunnoksia. Niitä ei kehtaa edes tänne kirjoittaa…

– Ja tiiättekö mitä tarkoittaa OTK?
– No tiiän! Ja siihen vastataan että SOK!

Oli lopetettava se iänikuinen makkaran mussutus, kun nauruun meinasimme kuolla, me hoitajat…. Yksi uusi asukas seurasi höpöttelyä….

– Mitäs tuumaat, nyt sattuu vähän lennokkaat jutut….
– Tämä kertoo siitä että tunnette hyvin toisenne…

Hauska on kuunnella..Joo, niin tunnemme… Ja se on parasta!