Saattelen heistä toista yölevolle.
Peittelen ja silitän valkoista tukkaa.
– Onko kaikki hyvin, oliko mukava päivä?
– Kyllä, hyvä kai se päivä oli.
– No sitten voi pistää nukkumaan, hyvää yötä.
– Hyvää yötä ja kiitos.
– Kiitos itsellesi.
Selkäni takaa kuuluu hiljaisia askeleita.
– Voinko minä rukoilla sinulle iltarukouksen, hän kysyy vuoteeseen peitetyltä.
– No voit. En minä osaa rukoilla.Ja toinen asukkaamme rukoilee lapsuutensa tutun rukouksen.
Siinä hetkessä on jotain niin kaunista, että jään sulattelemaan sitä mielessäni.
Ja toinen lähtee huoneesta ja sanoo minulle iloisesti, vähän kuin selitellen…olemme niin hyvät kaverit, vanhat naapurukset
