Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun olin menossa naimisiin ja mietin, millaisen hääkuvan haluaisin. Minulla oli päässäni visio, miltä kuva näyttäisi, mutta ei aavistustakaan siitä, miten sellaisen saisi otettua. Aikani asiaa selvitettyäni päädyin märkälevykuvaustekniikan pariin. Selvisi, että tekniikka on kehitetty 1850-luvulla ja ollut käytössä muutaman vuosikymmenen. Alkuun päästyäni innostuin hommasta niin, että pian huomasin hankkineeni 110 vuotta vanhan kameran, vuokranneeni tilan ja rakentavani sinne kuvausstudiota sekä pimiötä.
Työskentelen kuvaajana Lapin Kansassa. Olen työni puolesta käynyt muutamia kertoja kuvaamassa Saarenkodissa työskennelleitä taiteilijoita. Tiesin siis ennestään, että Saarenkodissa ollaan avoimia ehdotuksille ja uusille ideoille. Kuvausprojektini edettyä huomasin pohtivani paljon sitä, miten aika näkyy kuvissa. Sain ajatuksen hakea apurahaa Suomen Kulttuurisäätiön Lapin rahastosta muotokuvaprojektin toteuttamiseen yhdessä Saarenkodin asukkaiden kanssa. Ilokseni sain kuulla, että ajatukseni oli apurahan arvoinen. Olen nyt lokakuun ajan toteuttamassa sitä ajatuksesta teoiksi. Kuvista on tarkoitus koostaa näyttely, joka saa ensi-iltansa Rovaniemen Varjo Galleriassa marraskuussa.
