Pyhäinpäivä Saarenkodilla

”On päivä päättynyt, on tullut ilta, uus kotiranta uneen kangastaa.”

Olemme jo vuosia muistaneet palvelukodissamme vuoden aikana poisnukkuneita asukkaitamme pienellä kunnioittavalla tavalla.

Kukan ja kynttilän vierellä on valkoisessa kehyksessä poisnukkuneiden nimet.Asukkaamme katselevat sitä. Osa heistä kykenee vielä muistelemaan edesmenneitä. Muistopaikka pysähdyttää heidät ja meidät hoitajatkin sen asian äärelle, että elämällä on alku ja loppu.

Kaikista asukkaistamme jää muisto sinne, missä heidän elämänsä päättyi. Missä he elivät viimeiset aikansa.

Joskus on kysytty, sureeko hoitaja kun asukas kuolee?

Ammatillisuuteen kuuluu kuolevan ja kuoleman kohtaaminen sekä hoitaminen.Siksi meillä on ammattirooli asiassa. Joka kerta kuitenkin kuolema pysäyttää, myöskin hoitajan. Kertaakaan kuolema ei jätä koskettamatta. On hienoa, että meillä pitkäänkin asuneet saavat kuolla nykyisin samaan tuttuun paikkaan. Enää ei siirretä muualle kuolemaan.On tärkeää, että voimme hoitaa lähdössä olevan asukkaan niin hyvin kuin suinkin pystymme.Se antaa syvyyttä tähän äärimmäisen tärkeään hoitotyöhön.