Mietteitä elokuussa kun ensimmäisen kerran aamulla heräsimme viileyteen. Mittari näytti alle +5 
Onko kesä nyt ohi?
Ei se vielä ole. Lumen tuloon on aikaa ja hieman vaatteita lisäämällä kauniit syysilmat kutsuvat meitä ulos. Nautimme kirpeydestä ja raikkaista tuulista. Ja juoksemme pakoon syksyn tökkyräisiä ampiaisia
Tulva säikäytti. Pahin skenaario muuttamisesta evakkoon asukkaiden kanssa ei onneksi toteutunut. Olisihan se ollutkin kohtuuton ”souvvi”, huokaamme nyt kun elimme samaan aikaan koronan ensi vaihetta.Olisimme me senkin toteuttaneet. Tottakai. Mutta emme pistäneet pahaksi, kun luonto siitä armahti. Asiat opettavat suhteuttamaan elämää. Kaikkialla. Myös palvelutaloissa.
Keskitymme erilaisiin asioihin, kun ympärillämme tapahtuu asioita, joihin meillä ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa.Luonto ei kysele, mitä me haluamme.
Me mukaudumme vallitseviin olosuhteisiin.
Tutkimme tässä yksi päivä arvojamme ja visiotamme. Yksi arvoistamme on osallisuus.
Mitä se tarkoittaa?
Sitä, että kuuluu johonkin. On yksityisyys, mutta myös se oikeus tunteeseen ettei ole koskaan yksin.
Palvelutaloon muuttaa ihminen, joka ei jostakin syystä enää voi elää yksin kotonaan. Ei edes apujen turvin.
Onhan silloin ihanaa että kuuluu johonkin. Kun porukalla istutaan ja katsotaan vaikka Kalevan kisoja. Se on aivan eri kuin yksin.
Tätä osallisuutta pidämme tärkeänä ja sillä on suuri merkitys asiakkaidemme viihtyvyyteen.
