Johanna Pihlajamaa: Vaikka asun yksin, en ole yksin

Johanna lukee lehtiä Saarenkodin asukkaiden kanssa. Kuva: Saarenkodin kuva-arkisto.

22-vuotias opettajaopiskelija asuu ikäihmisten kanssa Saarenkodilla. Hänellä on oma huoneisto, jossa on erillinen wc ja pieni keittosyvennys. Ihan niin kuin talon muillakin asukkailla.

Ikäihmisten parissa asuminen ei tuntunut Johanna Pihlajamaasta mahdottomalta ajatukselta.

– Olen aika puhelias ja aitous ja välittömyys ovat minulle tosi tärkeitä asioita, koen että ne kuuluvat myös omiin vahvuuksiini. On luontevaa olla tekemisissä talon asukkaiden kanssa.

Sattuman sanelema juttu

Johanna on kotoisin Raahesta ja hän muistaa ajatelleensa nuorempana Rovaniemellä käydessään, että joskus haluaisi muuttaa pohjoiseen. Asunnon palvelutalosta hän sai kuitenkin sattumalta.

– Katselin itselleni asuntoa ja samassa asuntonäytössä tapasin Jarmo Palon, Saarenkodin toiminnanjohtajan. Hän kysyi minulta, olinko kiinnostunut palvelutaloasumisesta.

Niin Johanna sai aikaa miettiä, miten suhtautuisi siihen, että tekisi vapaaehtoistyötä asumista vastaan palvelutalossa. Hän näki siinä paljon hyviä puolia. Opettajaopinnoissa hän on erikoistunut liikuntaan, mistä olisi paljon hyötyä myös ikäihmisten kanssa. Samoin pedagogisista opinnoista on hyötyä askartelu- tai pelituokioihin. Niin hän päätti kokeilla tällaista uutta asumismuotoa. Ja touhua ikäihmisten kanssa on riittänyt.

– Olemme käyneet ulkoilemassa, lukeneet lehtiä yhdessä, katseltu valokuvia ja vain oltu yhdessä. Monenlaista voi tehdä, jos vain naapureilla jaksamista riittää.

Hyvän mielen talo

Johanna koki olevansa onnekas, sillä hän sai yhtä aikaa ratkaistua sekä työ- että asuntopulman. Hän kokee tunnelman hyvin kotoisaksi ja hänet on otettu hyvin vastaan sekä henkilökunnan että asukkaiden toimesta.

– Yksi ilta, kun tulin kotiin, tervehdin yhtä asukasta hymyillen. Hän kysyi minulta, että mistä minä olen saanut tuon hymyn. Naurahdin hänelle, etten tiedä. Hän sanoi minulle, että sinä oot kyllä ihan ykkönen. Tulipa hyvä mieli!

Toim. HU