Illan kosketus

Kaamos on syvimmillään .
Jouluvalot yrittävät sinnikkäästi kertoa,
että valo on olemassa. Se tulee vielä.

Tänä pimeänä iltana
asettelen sinua yölevolle.
Oikeastaan olet levännyt koko päivän.
Ja edellisenkin.
Et jaksa enää muuta.
Sinä lintunen.

Vedän hetkeksi tuolin vuoteesi viereen.
Kaikki on tehty.
Voisin lähteä seuraavaan työtehtävään.
Päätän kuitenkin hetkeksi vielä jäädä.

Katsot ikkunaan päin.
Siellä palaa jouluvalo.
Otan sinun pieneksi käyneen käden omaani.
Se on lämmin. Minunkin on.

Silitän kätesi selkää.
Hetken jo ajattelen.
Taidan samalla vähän jumppauttaa.
Sievästi taivutella sormiasi.
Jotka ovat jo sairauden jäykistämät.
Tulisi tämäki hetki hyötykäyttöön.
Tehokasta.

Päätän kuitenkin vain silittää.
Sanon sinulle.
Ollaan vaan tässä.
Sinä olet niin hento jo.
Minä hoidan vielä vähän.

Hyräilen sinulle jotain joululaulua.
Käännät hitaasti kasvosi minuun päin.
Katsot suurilla silmilläsi.
Sinun silmäsi kertovat.
Sanoja ei enää tule.

Ymmärrän silti, lintunen.
En jäänyt turhaan.

– Hoitaja Saarenkodilta